Uusi vuosi ja balanssi? – Ikigai, wu wei ja wabi-sabi

 

Uusi vuosi on käynnistynyt vauhdikkaasti. Vanhan vuoden viimeiset päivät olosuhteiden salliessa vain relasin – join liikaa viiniä ja söin liikaa juustoja. Tavoitteeni eivät täyttyneet, eikä tehtävälistani lyhentynyt. Siinä vaiheessa kun huomaa, että asioista lähtee mielekkyys ja omasta itsestä hauskuus, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä tässä elämässä yrittääkään saavuttaa?

Ikigai

Avaan tässä blogipostauksessani aasialaisia avainsanoja ja käsitteitä, jotka ovat pohdituttaneet minua kuluneen vuoden aikana. Japanilaisessa (varsinkin okinawalaisessa) kulttuurissa ikigai tunnetaan syynä olla ja herätä aamulla sängystä.

Kun minulle esiteltiin ikigain käsite, ehti sen metsästämisestä tulla jopa pieni obsessio.

Ajattelin, että tuotahan minä olen yrittänyt löytää koko elämäni! Siinä ovat mukana omat ikuisuuskysymykseni – missä olen hyvä, mikä on intohimoni ja miten saada muutos maailmassa aikaan (sekä ansainta pakollisena pahana). Tiedän, että on äärimmäisen vaikea yhdistää ansaintaansa suurimman ideologian ja intohimonsa kanssa, mutta sellaisia ihmisiä kuitenkin löytyy. Ja heitä, jotka elävät omaa ikigaitaan, olen aina vähän kadehtinutkin.

 

Perillä?

Ehkä tarvitsin sen viikon viini & juusto -kuurin, pitkään nukutut aamut, ystävien näkemisen ilman agendaa (ilman että edes teki mieli urheilla tai elää terveellisesti). Krapulan sijasta huomasin lähinnä rentoutuneeni. Pysähdyin miettimään, mihin tässä on kiire. Olen oikeastaan jo perillä elämässäni, ja tässä on aika hyvä olla näin. Ikigaini jokainen sarake täyttyy joltain osin, jollain osa-alueella. On ehkä ihan kivakin säilyä monille asioille uteliaana ja osata kaikesta vähän jotakin (vaikka mitään ei osaisikaan liian hyvin).

Toisaalta totta on sekin, että yleensä on fokusoiduttava ja panostettava yhteen tai pariin asiaan menestyäkseen. Toisaalta ja tietenkin: jokainen määrittelee lopulta oman menestyksensä itse.

Elän monellakin tavalla kivaa arkea, elämässäni on mainiota tyyppejä, ja teen mielekästä, kiinnostavaa päivätyötä. Kaikki on oikeastaan aika hyvin omalla kohdallani, vaikka maailman uutiset välillä pännivätkin. Jutut menevät eteenpäin, ja mielenkiintoisia asioita tapahtuu.

 

Wu wei

Aasialaista elämänviisautta ja rakkaan ystäväni elämäntapaa lainaten: ihminen voi elää wu wei – ja antaa (hyvien) asioiden tapahtua. Kun kaikessa tekemisessä ja olemisessa on hyvä balanssi, niin asiat kulkevat luonnostaan oikeaan suuntaan. Kova stressaaminen, pakkosuorittaminen ja asioiden pakottaminen on usein kovin turhaa – ja harvemmin vie toivottuun suuntaan tai maaliin.  

 

Wabi-sabi

Japanilaisista käsitteistä wabi-sabia on vaikea kuvata lyhyesti. Wabi-sabi löytää täydellisyyden tavoittelun sijaan kauneuden elämän aiheuttamista säröistä. Japanissa korjataan rikki mennyt astia – ja tämä korjausprosessi näkyvine jälkineen on osa esineen kauneutta. On hyvä itsekin muistaa katsoa kauneutta eletystä elämästä – epätäydellisyydestä, keskeneräisyydestä, yksinkertaisuudesta ja katoavaisuudesta. Jos jokin menee rikki, sen voi liimata, ja se on silti kaunis.

Täydellisyyden tavoittelija en ole ikinä ollut, mutta keskeneräisyys on välillä turhauttanut. On hyväksyttävä, että joidenkin asioiden saavuttaminen vie aikaa. Matka on tuntunut joskus kovin pitkältä, vaikka siitä on (välillä myös) nauttinutkin.

 

Vähemmän on enemmän

Ajattelin uudenvuodenlupauksena (vaikka en niitä teekään) alkaa tehdä vähän vähemmän asioita – mutta laadukkaammin. Tottakai välillä harmittaa, että kaikkea ei ehdi/pysty/jaksa tehdä. Jos jonkun supervoiman saisin valita, niin haluaisin olla monessa paikassa samaan aikaan.

Olen pyrkinyt joka vuosi vierailemaan ainakin yhdessä uudessa paikassa. Olipa kyseessä sitten Kouvola tai Malediivit. Viime vuonna se oli Japani ja tänä vuonna ajattelin ansainneeni loman Balilla, joka on ollut pitkään bucket-listallani – niin on ollut myös viikon pituinen joogaretriitti ja surffaukseen uudelleen tuskastuminen. Yksin matkustaminen on tunnetusti sekä parasta että pahinta.

 

Seuraavien päivien vinkit:

Minä Olen -messut kaikille uteliaille, sisäisestä hyvinvoinnista kiinnostuneille la 11.2. – su 12.2.

Ystävänpäivänä 14.2. Yle Puheella klo 11 –  kuulet minua ja nykyajan pariutumispohdintaa.

Ystävänpäivän illan kruunaa Deittimurhamysteeri Bar Rustyssa! Kerrankin näin päin, että pari kivaa naista kaivattaisiin vielä 😉 Miesten osallistumisinto on kyllä positiivisesti yllättänyt näin ystävänpäivän kunniaksi 🙂

Vastaa