Talk the Talk – puhekulttuurin vallankumous (sekä Slush-historiani)

 

Talk the Talk puhevalmennus oli syksyni ehdottomia tähtikokemuksia. Parin kuukauden intensiivinen puhetreeni ja jengihurmos lopulta kulminoitui 7 minuutin puheeksi 1500 ihmisen edessä Musiikkitalossa marraskuun 11. päivä. Seuraavassa avaan vähän taustoja, mistä Talk the Talk -matkani sai alkunsa, ja miltä se myös näytti.

Ensinnäkin, mistä Talk the Talkissa on kyse?

Talk the Talk (TTT) syntyi ensin kasvuyritystapahtuma Slushin kylkiäisenä. Ensimmäisen kerran TTT  järjestettiin kolme vuotta sitten Sanomatalon aulassa satapäiselle yleisölle ja siitä asti tapahtuma onkin kasvanut vauhdilla. Talk the Talk irrottautui viime keväänä 2018 omaksi yhdistyksekseen, jonka missiona on tehdä suomalaisista maailman parhaita puhujia. Tällainen ”slushmainen”, nuori ja rohkea asenne alkoi kiinnostaa, ja huomasin, että kyse ei ollutkaan mistään ”yrityspitchauksesta” eli ns. hissipuheesta, jota startup-yrittäjät esittelevät mm. sijoittajille mahdollisen rahoituksen toivossa. Talk the Talkissa on kehittynyt mielekäs koulutusohjelma, jonka tarkoitus on innostaa esiintymistaidon treenaamiseen. Toiminnasta vastaa kuuden hengen ydinryhmä ja kymmeniä vapaaehtoisia.

En ihan arvannut mihin mittasuhteisiin ”pieni puhekoulutus” voi johtaa, ja tässä vähän fiilistelyä meidän mainostamisesta Karri Liikasen kuvaamassa ja Heikki Slåenin editoimassa videossa:

Slush-historiani

Ilman startup-taustaani ja Slush-historiaani en olisi välttämättä löytänyt mukaan Talk the Talkiinkaan. Slush viikkohan pärähtää käyntiin taas ensi viikosta, ja laskin tämän vuoden olevan minulle jo kuudes(!) kerta. Vuodesta 2011 olen ollut enemmän tai vähemmän erilaisten startupien tai kasvuyritysten kanssa tekemisissä ja työllistäminä.

Näistä kaikista kokemuksista, alkaen San Franciscon 1000 ihmisen Impact Hubin yhteistyötilassa työskentelemisestä tai New Yorkin Advertising Weekista, jonne lähdin lanseeraamaan suomalaista startuppia saisi kirjoitettua helposti oman postauksensa. Tällä kertaa kuitenkin haluan vain nostaa esiin aikaisemmat työnantajani, jotka ovat saaneet minut mukaan tähän Slush-hulluuteen (kaikista kielloista huolimatta tulen myös käyttämään sanaa pöhinä).

Ihmisethän sen pöhinän aina saavat aikaan, ja varmaan niiden ihmistenkin takia ole itsekin jaksanut hakata päätä seinään vuodesta toiseen startuppien kanssa. Ensikosketukseni Slushiin sain jo Kaapelitehdas-ajoilta EzyInsightsin kanssa. Jolloin Slush oli vielä söötti ja pörröinen.

Kyllähän sen ymmärtää, että useimmat hyvät jutut haluavat kasvaa. Sitä kasvua mekin päästiin analysoimaan, kun tehtiin Walkbasen kanssa koko Slushin kävijäanalyytiikkaa viime vuosina Messukeskuksessa. Erityisen lämmöllä muistelen tätä dinosaurus-keikkaa, jolloin oli mahdollisuus saada oma naamansa New Yorkin Times Squarelle isoon valotauluun, jos voitti meidän kisan valokuvalla dinosauruksen kanssa. Meidän slogan ”dinosaurs bite back” lähti vähän käsistä (tiedäthän, kun kyse kivikautisista kivijalkaliikkeistä jne… – no tietäjät tietää), niin tässä oli tulos.

Dinot pääsi myös BBC:lle ja Kauppalehteenkin.

Viime vuonna oli siltikin kaikkein hauskin työtehtävä. Sain haastella ”Slush Undercoverina” kaikkia mielenkiintoisia ”skenen” ihmisiä kaikista hauskista kommelluksista ja ikimuistoisista kokemuksista, joita on tapahtunut kuluneiden vuosien aikana Slushissa. Nämä tarinat (aka minicastit) ovat edelleen kuunneltavissa Kiekussa. Etsi vain Kiekun podcast-sovelluksesta ”Slush Undercover” -kanava tai hashtagilla #slushundercover niin kuulet tunnettujen hahmojen kertovan tarinoita mm. kuinka kuninkaallisetkin jonottivat pakkasessa Slushin ”sivubileisiin”, ja miten alastomat miehet (ja naiset) ovat menestystekijä Suomen taloudelle.

Slush Undercoverina tottakai piti kiertää kaikki (erityisesti kaikki underground-) bileet.

Kiitos ja kunnia myös siitä, että omat Slushini ovat aina toimineet kuuluu markkinointi ja pr-toimisto San Franciscolle ja heidän loistaville asiakkailleen. Tänäkin vuonna mut voi siis bongata messukeskuksessa yhtälailla ”undercover” rekrytointiaplikaatio Meet Frankin hatun alta – tai toisin sanoen – paita päällä.

Ja hei, tottakai Talk the Talk on menossa mukana ja Talk the Talk’laiset juontavat Slushin lavoja! Ja oonhan mäkin meiningissä mukana, eli tiistai-iltana ”batlaan stagella” Talk the Talkin kanssa Bar Basessa Talk Off’issa. Tästä voi tulla villiä.

Miksi mukaan Talk the Talkiin? 

Mennään kuitenkin itse asiaan: miten tulin lähteneeksi mukaan Talk the Talkiin? Koen olevani omimmillani interpersonaalisessa, erityisesti kahdenkeskisessä viestinnässä vastaanotoillani. Minua kiinnostavat vaikeat vuorovaikutustilanteet ja toivon tulevaisuudessa saavani työskennellä haastavien viestintätilanteiden ratkaisemisessa ja sovittelussa.

Vaikkakin pidän julkisesta puhumisesta ja olen puheviestinnästä maisteriksi valmistunut, en ole kokenut olevani kovin hyvä puhuja tai ainakaan kovin sanavalmis ison yleisön edessä (lukuunottamatta paria menestyksekästä hääpuhetta ja murhamysteeri-illallisia, joita on tullut +100 jo emännöityä 😉 ).

Vuosien aikana olen kuitenkin huomannut (julkisenkin) puhumisen olevan äärimmäisen hyvä taito. Tapanani on välillä haastaa itseäni, koska kuvittelen että kehittyisin jollain tavalla. Joskus tiedostan kyllä laittavani itseni epämukaviin tilanteisiin vain nähdäkseni kuinka selviydyn. Tai ainakin omituiset tilanteet pitävät mielen virkeänä – ja välillä myös kropankin, kun kerran annoin ilmoittaa itseni myös pitchaamaan ympäristön arvioimis -startup Enviratea keinotekoiseen avantoon Suomi Areenan lavalle bikinit päällä (kyseessä oli siis lavalle nostettu jäävesisaavi). Tässä tilanteessa ei auttanut kielen mennä solmuun, koska kahdessa minuutissa piti kirkastaa tuomaristolle yrityksen idea englanniksi. Jos ajan ylitti niin päälle kaadettiin jääpaloja. Itse tosin jäädyin vasta tuomariston kysymysvaiheessa, koska en aivan täysin ollut valmistautunut mihinkään algoritmeihin liittyviin insinöörikysymyksiin.

Kaikkien kokemusten jälkeen oppii aina vähän omasta itsestään ja omista jutuistaan. Joskus saa rastin ruutuun, että jotain ei tarvitse enää tehdä – joskus taas ymmärtää, että asioita voi oppia lisää. Tärkein oppi kaikista kokemuksista on varmasti se, että pääasia on että laittaa itsensä likoon liikoja pelkäämättä. Mitä puhumiseen tulee – niin sitä ei voi todellakaan harjoitella liikaa. Mitä tahansa oppii treenaamalla, ja erityisesti Talk the Talk -kokemukseni jälkeen, olen ymmärtänyt reitin hyväksi puhujaksi: harjoittele, harjoittele, harjoittele.

Tietysti joidenkin on harjoiteltava enemmän kuin toisten 😀 Ehkä tällä asenteella lähdin leikkiin mukaan ja lopulta koko Talk the Talk -matka ylitti itsensä ja omat odotukseni. Ehkä osaan jotain vähän paremmin nyt, mutta ainakin olen monia hauskoja hetkiä ja monia mahtavia tyyppejä rikkaampi.

Miten mukaan Talk the Talkiin? 

Alkuinspiraatiotani mukaan lähtemiseen varmasti pönkitti ystäväni Tuija, joka oli osallistunut Talk the Talkiin viime vuonna 2017. Huomasin kuinka koko ”missio” julkisen puhumisen kulttuurin mullistamisesta Suomessa oli vain sellainen ideologia, johon halusi päästä mukaan.

Talk the Talk ohjelmaan haettiin minuutin pituisella videolla, jossa kerrottiin omasta aiheesta, mistä haluaisi puhua. Valituissa aihepiireissä ja ihmisissä oli mielenkiintoista diversiteettiä – ja todellakin – aivan parasta oli se, että nämä ihmiset ja tarinat löysivät toisensa ja yleisönsä.

Seuraavassa kuvia menneeltä syksyltä, ja Talk the Talk matkan varrelta; ajalta ennen kahden kuukauden matkan kulminoitumista Musiikkitalon finaaliin. Tästä tapahtumasta, omasta puheesta sekä viimeistellyistä tallenteista lähipäivinä tiedossa seuraava postaus. Eli kaikki te, jotka olette kyselleet, että mistä tämän puheen voisi katsoa, niin maltetaan vielä sen verran, että saadaan viimeistellyt versiot kasaan.

Helsingin Sanomathan live-striimas koko tapahtuman, joka siis löytyy edelleen HS-livestä. En ole vieläkään itse uskaltanut katsoa.

Kaikki seuraavat ammattimaisesti otetut kuvat ovat TTT:n oman hovikuvaajan Teemu Lahjalahden.

Talk the Talk kick-off polkaistiin käyntiin Vuosaaren metsissä tutustumisen ja tunnelmallisen grillauksen merkeissä.

On hauska aikamatkata muutama kuukausi taaksepäin tämän kuvan tunnelmiin, kun ei vielä yhtään tiennyt mitä tuleman pitää!

Meidän mielettömät omat ”tähtikoutsit”, jotka elivät koko Talk the Talk -matkan meidän kanssa! Kiitos kaikesta mahdollisesta itsensä ylittämis-, esiintymis- ymsyms. valmennuksista menee näyttelijä/kouluttaja/valmentaja Elina Aallolle ja Kai Bäckströmille. You make people shine!

Hattamari hai! No more words needed.

Kaikki Talk the Talk -tapaamiset olivat kyllä täynnä iloa, isojakin tunteita, hyviä avautumisia, hulvatonta improa ja vaikka mitä muuta. Tiistait ja torstait eivät ole enää samanlaisia 😀

Ensimmäinen tähtivalmentajamme näyttelijä Armi Toivanen opetti myös meille hengitystekniikkaa. Heikki Slåen keskittyy oppimaan.

Tarinankerrontaa käytiin läpi seuraavan tähtikoutsimme eli Bruce Oreckin kanssa, joka onkin itse varsinainen tarinankertoja.

Baba Lybeck oli aivan valloittava persoona! Ja persoonan vaikutuksesta puhumiseen puhuimmekin. Epäonnistumista ei kannata pelätä ja moka voi olla lahja 😉

Puhujana on myös hyvä huomioda minkälaista ”statusta” välität ihmisille. Nonverbaalista viestintää asentoineen ja eleineen voi miettiä vaikka asteikolla 1-10, että minkälaista ”roolia” haluat viestittää ihmisille.

Tyypit vetää nyt aika kymppi-statuksella 🙂

Jari Sarasvuon kahden tunnin workshop oli kyllä aika intensiivinen ja mielen räjäyttävä esitys. Tykkäsin!

Siinä me kuvassa nyt hymyillään koko jengi Jarin shown jälkeen. Vasemmalta Dakota Demirbas, valmentaja Kai Bäckström, Araa Raskek, valmentaja Elina Aalto, mun edessä Sini Liu ja Jarin edessä Jessica Blechingberg, Jonne Tiili, TTT-ohjelman huikea organisoija Miikka Karppinen, Stephany Mazon, jonka edessä Aliisa Holkki, Karri Liikkanen ja Heikki Slåen.

Reeta Vestman piti meille aivan upean workshopin äänenkäytöstä kaikkine harjoituksineen! Ei voinut muuta kuin ihailla laulaja/näyttelijä/muusikko/äänenkäytönkouluttaja -ammattilaista työssään.

 

Nää tyypit & group hug! <3 Ei voi muuta kuin olla kiitollinen, että tän matkan sai kokea ja pääsi tutustumaan näihin kaikkiin tyyppeihin. Onnellinen olo siitä, että tietyt jutut saattaa välillä erilaisia ihmisiä yhteen tietyistä taustoista tai elämäntilanteista huolimatta.

 

Unohtumaton ja kokonaisvaltainen parin kuukauden puhetrippi ennen kaikkea valmensi nämä ihmiset loistamaan 1500 ihmisen edessä. Oli kyllä hienoa huomata kuinka kaikki laittoivat itsensä likoon ja ylittivät itsensä lavalla. Ei ollut mikään ihan perusmaanantai. Ja tästä maanantaista (sekä ne tallenteet) todellakin tulossa lisää läppää seuraavassa postauksessa!

 

Muitakin kuvia Teemu Lahjalahden ottamina Talk the Talkista löydät Flickristä.