Sydän sanoo, ja pimppi tuntee (osa 1)

 

Elämme kummallisessa kulttuurissa. Meidän täytyy usein perustella, jos emme halua seksiä tai koemme haluttomuutta parisuhteessa.

 

Aihe on nyt pinnalla. Viime päivinä mediassa (esim. Yle ja Helsingin Sanomat) on keskusteltu mielenkiintoisella tavalla seksuaalisesta haluttomuudesta. Ylen sivuilla julkaistussa artikkelissa sukupuolentutkija Maija Parviainen halusi ravistella käsityksiä muun muassa siitä, miten tiiviisti parisuhde ja seksi kuuluvat yhteen.

 

Seksologian kentällä vallitsee perinteisesti vahva näkemys siitä, että hyvässä parisuhteessa tulisi olla automaattisesti myös seksiä. Parviaisen tutkimuksesta nouseekin esiin havainto, että seksuaaliterapeuttien keskuudessa vallitsee vakiintunut käsitys:

 

”Seksittömyys tulkitaan asiana, joka johtaa väistämättä parisuhdeongelmiin: valtataisteluun, erouhkaan tai uskottomuuteen. Haluttomuus ja seksittömyys nähdään niin suurena ongelmana, että ellei siihen löydy molempia tyydyttävää ratkaisua, on erottava”.

 

 

 

Seksuaalisuuskin muuttaa muotoaan 

 

Perinteiset ajatukset istuvat syvässä. Tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoittaa teoksessaan Mielen seksuaalisuus (2008), miten seksuaalinen halu on keskeinen motiivi sekä lyhyt- että pitkäaikaisten suhteiden solmimisessa ja niiden ylläpidossa. Monissa tapauksissa suhde jatkuu juuri niin pitkään kuin halua riittää.

 

Seksuaalista halua tai haluttomuutta mietittäessä on hyvä ymmärtää elämän eri vaiheet ja haasteet sekä olla armollinen itselleen. Seksuaalisuus on läsnä elämässämme syntymästä kuolemaan. Se myös vaihtelee ja muuttaa muotoaan matkan varrella. Kiire, stressi, sairaudet, pienet lapset ja suuret elämänmuutokset voivat verottaa seksielämää.

 

Seksuaalinen halukkuus ja sen herääminen parisuhteessa tarvitsevat tilaa, aikaa, vuorovaikutusta, luottamusta ja läheisyyttä. Seksuaalisen halun perusta on seksuaalisessa mielenkiinnossa ja motivaatiossa. Suhteen täytyy väreillä.

 

Moni ihminen ajattelee, että kun on tunnettu parisuhteessa pitkään, suhteesta katoavat väistämättä uutuudenviehätys, eksotiikka ja jännitys. Tosin nämä asiathan eivät kulu käytössä. Ongelma ei ole siinä, että tunnetaan toinen liian hyvin tai ollaan liian lähellä kumppania. Ongelma on siinä, että ei ole opittu ylläpitämään parisuhdetta. Suhteen hoitaminenhan on pitkälti vuorovaikutusta ja viestintää.

 

 

Miksi alunperinkään ryhdymme suhteeseen, jossa seksi ei ole parasta mahdollista?

 

Ihminen ei voi aina päättää haluta, mutta hän voi päättää hakeutua tilanteisiin, joissa seksuaalisen halun syttymiselle on hyvät mahdollisuudet. Halu on tahdosta riippumaton ilmiö. Halu on intiimi ja piilossa; fyysinen kiihottuminen sen sijaan on selkeästi havaittavissa.

 

Seksologi Leena Hattunen kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa huomanneensa vastaanotollaan, että usein haluttoman asiakkaan mielestä seksi on ollut epätyydyttävää suhteen alusta asti. Ongelma on siis oikeastaan ollut olemassa kaiken aikaa. Hattunen kuvaa asiaa seuraavasti: ”Suhteen alussa vähemmän haluava suostuu seksiin, koska tykkää niin paljon uudesta kumppanista. Enemmän haluava saa alusta lähtien virheellisen käsityksen, että seksi sujuu”.

 

Parisuhteen sisällä kumppanien kokemukset ”hyvästä seksistä” saattavat vaihdella merkittävästi. Kaksi ihmistä saattaa liikkua eri taajuuksilla siinä, miten he kokevat asioita. Henkilökohtaisia kokemuksia voi olla vaikea jakaa, koska liikutaan niin intiimillä ja herkällä alueella. Seksiin voi myös liittyä epävarmuutta, häpeää tai aikaisempia traumoja. Kuinka helppoa on sanoa kumppanilleen, että sinä et kiihota minua enää tai että seksi ahdistaa? Saatikka kuinka helpolta tuntuu kuulla näitä asioita?

 

 

Miksi suun avaaminen on niin vaikeaa?

 

Seksin haluaminen on kovin yksilöllistä. Toista osapuolta voi vaivata se, että seksiä ei ole ollut kahteen viikkoon. Toinen puolestaan alkaa huolestua vasta, kun seksiä ei ole ollut kahteen vuoteen. Toimivan parisuhteen ja seksielämän kannalta on tärkeää huomata, että molempien seksihalut kohtaavat. Sen sijaan että ajatellaan haluttomuutta kiusantekona tai vallan välineenä – näistä asioista voi vain olla hemmetin vaikea puhua. Joskus on paljon helpompaa antaa asioiden olla.

 

Parisuhteessa voi olla kovin vaikea ilmaista ja käsitellä omaa tai kumppanin haluttomuutta. Toisen pienenkin kosketuksen voi kokea paineena seksiin. Itsensä voi tuntea kovin riittämättömäksi, jos omat halut eivät kohtaakaan kumppanin halujen kanssa. Toisaalta seksiä, pornoa ja paljasta pintaa tuupataan joka tuutista, joten ei ole ihme, jos paine kasvaa. Etenkin jos seksiä ei koeta oman elämän eliksiirinä ja voimauttajana, vaan velvollisuutena tyydyttää toinen.

 

Kumppanisi ei voi tietää sitä, mitä sinä oikeasti toivot ja haluat, jos et asiaa hänelle kerro. Osmo Kontulaa kompaten suomalaisten seksielämän suurin haaste lienee se, että emme osaa avata suutamme. Jos seksi ei ole suhteen alusta asti toiminut, niin milloin asia alkoi vaivata? Tai mihin se intohimo katosi? Entä voisiko elämä makuuhuoneessa toimia hyvin myöhemmin?

 

Jatkuu seuraavassa numerossa…

 

Lähteet

 

Kirjallisuus:

Kontula, Osmo (2008). Halu & intohimo. Tietoa suomalaisesta seksistä. Helsinki: Otava.

Kontula, Osmo (2008). Mielen seksuaalisuus. Helsinki: Otava.

 

Artikkelit:

Parisuhteessa saa pihdata seksiä – tutkija patistaa hyväksymään haluttomuuden (Yle 4.10.2016)

Seksologi haluttomuudesta: Halu ei välttämättä ole kateissa, se ei vain kohdistu kumppanilta saatavaan seksiin – Miten pulman voisi ratkaista? (HS 4.10.2016)

 

Mielipidekirjoitukset:

Karun kasvatuskulttuurin seuraukset näkyvät seksuaalisessa haluttomuudessa (HS 10.10.2016)

Haluttomuudesta ei kannata heti puhua (HS 4.10.2016)

Puolisoni seksuaalinen haluttomuus oli viedä mielenterveyteni – ajauduin suhteeseen ja pelastin lapsemme eroamalla (HS 2.10.2016)

Seksin välttely ei tee naisesta tökeröä vallankäyttäjää – Seksi ei ole velvollisuus, mutta kaikilla on oikeus nauttia siitä (HS 1.10.2016)

 

One thought on “Sydän sanoo, ja pimppi tuntee (osa 1)”

Vastaa käyttäjälle SF tytto Peruuta vastaus