Olemmeko alkaneet kyseenalaistaa ”perinteisiä” parisuhteita?

 

Parisuhteessa puhuminen ja avoin viestintä tuovat monille haasteita. Kommunikaatiovaikeudet ovatkin yleisimpiä syitä, minkä vuoksi halutaan tavata parisuhdeneuvojaa. Jos puhuminen romanttisessa parisuhteessa on vaikeaa, niin kuinka vaikeaa se on suhteessa, jota ei ole edes määritelty (kasuaalit suhteet, friends with benefits -suhteet ym.)? Oma pro gradu -tutkimukseni (2013) lähti liikkeelle tällaisesta pohdiskelusta.

 

Tarkoitus ei ole pyrkiä määrittelemään kaikkea. Toisaalta me haluamme usein jäsentää ja stereotypioida asioita helpottaaksemme omaa ymmärrystämme ja mielenkarttojamme. Myös akateeminen tutkimus tekee usein yksinkertaistavia kategorisointeja. Yhtä lailla yhteiskunta ja ihmiset ympärillämme tekevät lokerointia sekä laittavat asioita tiettyihin (ennalta määrättyihin) muotteihin.

 

On varmasti tervettä ja hyödyllistä, että koulutusjärjestelmämme kannustaa meitä lähdekritiikkiin, opettaa ajattelemaan omilla aivoillamme ja kehottaa kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä. Koulutus ja sivistys ohjaavat meitä myös arvioimaan kriittisesti eri uskontoja, valtarakenteita tai vaikkapa ravintosuosituksia.

 

 

Onko monogamia ”vanhanaikainen” normi?

 

Nykymaailmassa parisuhteen muotokaan ei ole enää itsestäänselvyys. Olemmeko viime aikoina alkaneet kyseenalaistaa ”perinteisiä” ihmissuhteita ja yksiavioisuutta – vai mistä kaikki populaarit ”suhdeilmiöt” kumpuavat? Onko näin ollut aina ja vasta nyt näistä on alettu puhua? Vai onko monogamista eli yksiavioista suhdetta alettu kyseenalaistaa länsimaisessa kulttuurissamme yhä enemmän?

 

Nykyisessä globaalissa maailmassa ja ihmissuhteiden murroksessa ymmärrys eri suhdemuotoja kohtaan on kasvanut merkittävästi. Vapauden ja valintojen maailmassa yhä useamman on helpompi löytää itselleen sopiva suhdemalli. Toisaalta juuri vapaus ja valintojen mahdollisuus voivat aiheuttaa ahdistusta.

 

Polyamoria- ja BDSM-aktivistin Franklin Veaux’n hahmottelema graafinen esitys vuodelta 2010 havainnollistaa hauskasti, kuinka kompleksinen ja moninaisia nyansseja sisältävä nykyajan ihmissuhdekenttä oikeastaan on.

 

relationship-chart

 

Tarvitsevatko polyamoristit parempia viestintätaitoja?

 

Intiimit ihmissuhteet ovat uniikkeja, kahden (tai useamman) ihmisen välisiä sopimuksia. Pelisäännöt on sovittava jokaisen suhteen sisällä. On vaikea (ellei mahdotonta) ottaa ulkopuolelta suoraan mallia, miten tulisi olla ja elää.

 

Usein suhteeseen saattaa muodostua sanaton sopimus tai kirjoittamaton sääntö, joka perustuu ympäröivän kulttuurisen kontekstin perinteisiin ja käytäntöihin. Toisaalta yhteisten pelisääntöjen avoin läpikäyminen ja keskustelu ongelmakohdista saattaa vähentää epätietoisuutta ja kasvattaa keskinäistä luottamusta. Tärkeintähän on, että jokaisen ihmissuhde syntyy ja kehittyy vapaasta tahdosta – eikä kenenkään tulisi vasten tahtoaan hyväksyä sellaisia malleja, jotka tuntuvat epämukavilta.

 

Toisinaan saattaa yllättää, kuinka paljon ”sääntöjä” voi olla etukäteen sovittuna myös niin sanotuissa vapaissa tai polyamorisissa (monirakkaus)suhteissa. Tällaiset suhteet vaativat eri osapuolilta suurta kykyä sekä määrätietoista halukkuutta avoimeen viestintään, jotta suhdetta voidaan ylläpitää.

 

Haastattelin taannoin polyamorisessa suhteessa elävää suomalaismiestä siitä, miten hän onnistuu seurustelemaan sekä tyttö- että poikaystävänsä kanssa – onhan kuitenkin jo yhdessäkin ihmissuhteessa paljon haasteita. Tämän miehen mielestä polyamorisessa suhteessa juuri avoimella viestinnällä on erityinen merkitys, jotta suhteen saa toimimaan. Hänen mukaansa polyamorisen suhteen haasteet liittyvät usein uusiin tilanteisiin; monogamisen suhteen puolestaan rutiineihin.

 

Miehen mielestä avoin vuorovaikutus johti keskinäiseen luottamukseen. Sen vuoksi hän koki, että polyamorisessa suhteessa voi sekä syödä kakun että pitää sen.

 

 

Puhuminen auttaa ahdistukseen

 

Puhu, puhu, puhu – kehottavat parisuhdeoppaat. Mutta entä jos ei pysty? Tai jos ei osaa eikä tiedä, mitä sanoa? Tai jos kaikki sanottava ahdistaa?

 

Viestintä on vastuullista toimintaa. Ei pelkkä puheen määrä vaan ennemminkin sen laatu ratkaisee. Impulsiiviset ja väärät sanat voivat loukata ja jättää ikuisen haavan kumppaniin. Hyvät vuorovaikutustaidot edellyttävät samoja asioita kuin hyvä ihmissuhdekin: keskinäistä kunnioitusta, toisen huomioonottamista, rehellisyyttä, luottamusta ja hyviä käytöstapoja. Viime vuosina on tutkittu ja selvitetty sitä, kuinka puhuminen parantaa seksielämää ja auttaa ahdistukseenkin.

 

Loppukiteytyksenä: olipa kyseessä minkälainen suhteen muoto tahansa, niin puhumisen merkitystä ei pidä aliarvioida. Puhuminen ei tunnetusti ole aina helppoa – ja siihen voi liittyä pelkoa toisen loukkaamisesta sekä omasta haavoittuvuudesta. Lopulta avoin viestintä kuitenkin useimmiten palkitsee. Työkaluja ja tekniikoita kommunikaation parantamiseksi ja helpottamiseksi on onneksi saatavilla.

 

Vastuullinen viestintä on treenikysymys. Sen oppii, kunhan tarpeeksi haluaa.

 

 

Alustukseni, rohkeaa keskustelua sekä kyseenalaistavia näkökulmia moderneista suhteista ”Filosofis-esteettisessä illassa” Hotel Rantapuistossa tiistaina 27.9. Lue lisää tilaisuudesta täältä.

Vastaa