Miksi naiset lutkia ja miehet sonneja?

 

Hämmästyin hieman, kun minulta udeltiin kerran kolmansilla treffeillä, montako seksikumppania minulla on ollut. Pistin kysymyksen nuoruuden, tahdittomuuden ja seksuaalisen innokkuuden piikkiin, sillä mies oli aika monta vuotta minua nuorempi. Silti ihmettelin, mitä merkitystä asialla oli hänelle. ”No ajattelin vaan, että jos on joku 38 seksikumppania, niin tällaisesta henkilöstä ei varmaan tulisi minun lasteni äitiä.”

 

Öö, niin miksi? Tilanne sai lopulta sen aikaan, että tajusimme molemmat kaunistella todellisen seksikumppaniemme määrän. Toinen yläkanttiin ja toinen alakanttiin.

 

– –

 

”Se nyt vaan on eri asia”, vastasi yksi tutkimushaastateltavani San Franciscossa, kun tiedustelin häneltä naisiin ja miehiin kohdistuvista nimityksistä. Halusin tietää, miksi naisia pidetään lutkina ja miehiä sonneina (hänen sanastonsa mukaan sluts and studs), kun heillä on enemmän seksikumppaneita.

 

”Peniksen voi työntää mihin vaan aidan rakoon, eikä se ole big deal, mutta huomattavasti isompi juttu on ottaa jotain sisäänsä.”

 

Öö, miksi? – Se nyt vaan on eri asia.

 

 

Muuttuuko kulttuuri?

 

Mielestäni kulttuurissamme ei ole toteutunut tasa-arvo siinä, miten naisten ja miesten seksikäyttäytymistä representoidaan. Naisten seksuaalinen vapautuminen on mennyt valtavasti eteenpäin, mutta väitän, että tietyt stigmat elävät edelleen. Termi lutka on vaihtanut kuitenkin merkitystään aikojen saatossa. Epävirallisen lähteeni mukaan vuonna 1386 Englannin kirjallisuuden isä Geoffrey Chaucer käytti sanaa lutka (sluttish) kuvaamaan epäsiistejä miehiä. Naisista tuota sanaa ei ollut käytetty ollenkaan.

 

Länsimaalaisessa kulttuurissamme on vallinnut kautta aikojen käsitys, että seksuaalisesti vapaa nainen on pelottavan voimallinen. Tämän vuoksi joillekin (miehille) on ollut turvallisempaa tehdä siitä häpeällistä. Tämä on saanut jotkut naiset peittelemään seksuaalisia halujaan.

 

Tutkija Osmo Kontula mainitsee kirjassaan Halu & intohimo (2008), että naisia on perinteisesti opetettu sanomaan ”ei”. Seksuaaliseen torjuntaan liittyvät mekanismit ovat olleet heille olennaisia ja paremmin kehittyneitä kuin miehillä. Naiset ovatkin olleet miehiä alttiimpia koko seksuaalisuutensa sosiokulttuuriselle tukahduttamiselle. Jotkut naiset ovat kuvanneet panevansa ikään kuin jarrut päälle tilanteissa, joissa he ovat seksuaalisesti kiihottuneita, mutta joista voisi syntyä tulkintoja ja mielikuvia, jotka olisivat heille epäsuotuisia tai jopa riskialttiita.

 

Kontulan mukaan naisia motivoi seksuaaliseen torjuntaan muun muassa se, että pelätään käyttäytymisen epäonnistumista tai sen seurauksia. Itse näkisin, että olemme myös herkkiä sille, mitä muut meistä ajattelevat ja että maine on tärkeä säilyttää. Ristiriitaista kulttuurissamme on se, että miestä katsotaan ylöspäin selkään taputellen, jos hänellä on paljon naisia. Naisesta taas, jolla on paljon miehiä, tehdään helposti kevytkenkäinen. Vaikka feministinen liike ja tv-sarja Sinkkuelämää ovat toitottaneet hurjasti naisen emansipaatiota, muuttuuko näkemys näistä asioista ikinä kulttuurissamme?

 

 

Villi nainen ja seksuaalisuus voimavarana

 

Luen parhaillaan Clarissa Pinkola Estésin kirjaa Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Kirjailija kertoo voimaannuttavien tarinoiden kautta, kuinka jokaisessa naisessa vaikuttaa voima, joka on yhdistelmä herkkiä vaistoja, intohimoista luovuutta, iätöntä viisautta ja alkukantaista voimaa. Tämä voima on villinainen, kesyttämätön vaistonvarainen olemus, joka on luonnollinen osa terveen naisen psyykettä.

 

Teos kuvaa syväluotaavasti naiseutta ja voimavaroja, jotka kumpuavat shamanistisesta voimasta. Pidän ajatuksesta, että voisimme olla mahdollisimman lähellä luonnollista tilaamme ja unohtaa turhan egoilun ja jännittämisen. Seksuaalisuus on valtava voimavara naiseudelle, mutta edelleen naiseuteen ja seksuaalisuuteen voi liittyä paljon epävarmuutta ja häpeää. Naisina olemme saavuttaneet täydet ihmisoikeudet länsimaissa, mutta enemmän aikaa vievää on puhdistaa kaikki vuosisatojen ja sukupolvien aikana kertynyt häpeä alitajunnastamme. Meidän ei pitäisi tuntea häveliäisyyttä tai häpeää itsestämme ja kehostamme saati sitten käytöksestämme ja haluistamme.

 

Toivonkin kaikkien naisten sekä miesten pystyvän olemaan armollisia itseään kohtaan sekä kunnioittamaan muita ja muiden valintoja. Kenenkään elämää on turha lähteä arvostelemaan siltä pohjalta, kuinka voisi tehdä jotain paremmin. Kukaan ei ole toisen saappaissa hänen matkaansa tehnyt ja samoja asioita kokenut. Pinkola Estés kehottaa myös elämään luonnollista vapautta kohti ja sanoo: On parempi, arvokkaampaa ja sielukkaampaa olla oma itsensä ja antaa myös muiden olentojen olla omia itsejään.”

 

– –

 

Seksikumppanikeskustelun jälkeen tapasimme myös seuraavana päivänä edellä mainitun nuoren miehen kanssa. Paljastimme molemmat, että olimme valehdelleet omat lukumme ja kerroimme myös syyn siihen. Taisin jopa siinä hetkessä hymähtää, että mieluummin kaksisataa naista kuin kaksi naista. Onpahan ainakin jotain vertailupohjaa ja tietää, mitä haluaa. Väitin myös, että en usko ns. pelimiehiin tai -naisiin – ihmiset lukuisine seksikumppaneineen eivät ole löytäneet rakkautta ja kohdanneet itselleen sopivaa ihmistä. Tästä saimme aikaiseksi hauskan keskustelun, ja olimme entistä lähempänä toisiamme. Tosin päiväkirjamerkintöihin lisättäköön, että en silti voi sanoa suosittelevani aihetta otettavan puheeksi kolmansilla treffeillä – josko koskaan.

 

 

Lähteet:

Kontula, Osmo (2008). Halu & intohimo. Tietoa suomalaisesta seksistä. Helsinki: Otava.

Pinkola Estés, Clarissa (2015) [1992]. Naiset jotka kulkevat susien kanssa. Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa. Helsinki: Basam Books.

http://www.huffingtonpost.ca/donald-dhaene/slut-walk_b_1771218.html